Rautalankali.

Tässä on  Sinulle enkeli,

rautalangasta väännetty

Luoksesi se hiljaa lenteli,

ettet koskaan ole hylätty.

Annathan sille tilaa vierelläsi,

niin se kantaa sua aina sylissään

ja missä menetkään matkoillasi,

sua pitää aina lähellään.

Äitini ja hänen serkkunsa viettävät syntymäpäiviään helmikuun alussa. Niin kauan kuin muistan, on heidän synttäreitään juhlittu samoissa ajoissa ja paikoissa, sillä sukulaisethan ovat luonnollisesti samat. Sukujuhlat ovat mielestäni kivoja ja mielestäni ne lytätään liian helpolla tylsiksi sekä vaivaannuttaviksi tapaamisiksi. "Suku on aina pahin eikä sitä saanut valita", sanovat monet, ... mutta siitäkään huolimatta en minä omaa perhettäni mihinkään vaihtaisi!

Tein heille lahjaksi rautalankaenkelit, mitkä koristelin helmillä ja akryylikukkasilla. Rautalangasta vääntely on mielestäni myös varsin mukavaa puuhaa, vaikka kädet haisevatkin varsin ronskeilta kääntelyn jälkeen. Toisaalta hieman saippuaa ja kivan tuoksuista käsirasvaa, niin inhottavimmatkin hajut lähtevät helposti pois! Idean ja inspiraation enkeleihin sain täältä. Joskus vuosia sitten olen väännellyt myös kuvankaltaisia enkeleitä ja sydämiä ystävilleni, mutta hieman eri metodilla. Nämä ohjeet olivat hyvät ja helpot noudattaa, mutta ne antoivat kuitenkin tilaa myös omalle luovuudelle ja vääntelylle!

Askartelin enkeleille vielä kortit, mihin liitin kirjoittamani enkelirunon. Pohjat ovat käsintehtyä paperia. Erikoisuutena niissä on kapeat tikut, jotka pitävät arkkeja kasassa. Koska risautin arkit puoliksi, myös kepit menivät poikki. Jotta kortit pysyisivät kasassa, kiinnitin puolikkaat toisiinsa silkkinauhalla. Enkelit ompelin löyhästi kiinni kanteen, jotta ne saa helposti irti jos enkelin haluaa ripustaa koristeeksi johonkin. Ripustuskiekurat (=rautalangan väriset kiekurat siipien takana) laitoin enkelin kanssa samaan nippuun.

Mielestäni korteista ja enkeleista tuli varsin symppikset - toivottavasti myös vastaanottajat tykkäävät niistä!